Kirjeiden taustaa
Kirjelöytöjen taustaa
Rakkaat sukulaiset ja ystävät
Ajan kuluessa meillä on, myös Marja-Liisan kuoleman jälkeisinä vuosina, ollut hyvä yhteys hänen suomalaisiin sukulaisiin. Vuonna 2011 koko perheeni lapsineni ja lapsenlapsineni tehtiin matka Suomeen Marja-Liisan muistoksi. Olen sen jälkeen pari kertaa ollut siellä yksin. Suurin osa matkoista veivät Marja-Liisan syntymäkaupunkiin Lappeenrantaan. Lappeenranta sijaitsee Kaakkois-Suomessa, 300 km Helsingistä itään ja 20 km Venäjän rajalta. Vierailin Suomessa vuonna 2021 kahden poikani kanssa, ja vuonna 2024 kaikkien neljän lapseni kanssa. Lasteni kanssa tehtyjen matkojen lähtökohtana oli useiden kirjeiden löytyminen Marja-Liisan lapsuudenkodista siltä ajalta, kun Sihvosen perhe asui talossa. Kirjeet on kirjoitettu Suomen sotien aikana, suurin osa on Marja-Liisan äidiltä Mirjamilta hänen rintamalla olevalle miehelleen Yrjölle. Kirjeet ovat historiallisia ja meille tärkeitä, jotta voisimme paremmin ymmärtää äitimme suomalaista lapsuutta ja hänelle johtuneita seurauksia sodasta.
Olen siksi halunnut koota perheen tarinan ja monet kirjeet tähän pieneen kirjoitukseen.
Suuri kiitos kirjeitä löytäneelle Jaana Kinnuselle niiden välittämisestä, ja paljon kiitoksia Merete Willisille monista hyvistä ja empaattisista käännöksistä.
Askovissa 2024
Niels Fjord
Kinnusen talo
KINNUSEN TALO
Marja-Liisa syntyi hienossa vanhassa talossa Lappeenrannassa. Talo on kaksikerroksinen kulmarakennus, joka sijaitsee keskellä kaupunkia Valtakatu-pääkadun ja Snellmaninkadun risteyksessä. Marja-Liisan isällä oli huonekalukauppa, joka avautui Valtakadulle, ja perhe asui kaupan takana olevassa pienessä asunnossa, jolle oli käynti sisäpihalta. Marja-Liisa esitteli ylpeydellä minulle talon, kun vuonna 1963 olimme ensimmäistä kertaa yhdessä Lappeenrannassa.
Olemme vierailleet talolla myöhemmillä matkoilla ja usein keskustelleet siitä, että sitä tulisi säilyttää, mutta pelkäsimme pahinta; olimmehan nähneet, että monet kaupungin vanhat rakennukset purettiin antaakseen tilaa uusille suuremmille betonirakennuksille.
Tietoni rakennuksesta syventyi vuonna 2018, kun nykyinen omistaja Jaana Kinnunen löysi kaksi kirjettä talon vintiltä. Toinen oli Marja-Liisan isän Yrjön kirjoittama talvisodan ajalta (marraskuu 1939-maaliskuu 1940). Toinen oli Marja-Liisan äidiltä Mirjamilta jatkosodan ajalta (kesäkuu 1941-syyskuu 1944).
Kohtaaminen
Jaana kertoi löydöstä taloa käsittelevässä paikallislehden Etelä-Saimaan artikkelissa, jossa hän peräänkuulutti henkilöitä, joilla mahdollisesti olisi tietoa Yrjöstä ja Mirjamista, eikä vähiten heidän kirjeissänsä mainituista lapsista Martista ja Marja-Liisasta. Marja-Liisan serkku Kati sai vihiä artikkelista ja otti sanomalehden kautta yhteyttä Jaana Kinnuseen, ja kertoi, että hänellä oli aina ollut läheinen suhde Marja-Liisaan ja heidän perheeseensä Tanskassa. Hän viittasi minuun yhteyshenkilönä. Kerroin sitten Jaanalle Marja-Liisan ja minun kohtaamisestani Tukholmassa vuonna 1962 ja hänen elämästään Tanskassa.
Kesällä 2019 lähdin Suomeen. Vierailin täällä Jaana Kinnusen kodissa Turussa yhdessä Katin ja hänen miehensä Hessun kanssa. Jaana ja hänen miehensä Vesa Mäkinen ottivat meidät lämpimästi vastaan, ja minä vastaanotin kirjeet, jotka oli laitettu hienosti lasikehyksiin. Jaana on tulisielu. Hän kertoi elävästi meille monista ideoistaan ja suunnitelmistaan vanhan talon suhteen. Talo tunnetaan Kinnusen talona hänen isoisänsä mukaan, joka rakensi talon.
Myöhemmin samana vuonna Etelä Saimaa-lehden toimittaja otti minuun yhteyttä. Kerroin hänelle Marja-Liisan lapsuudesta, vanhempien varhaisesta kuolemasta, meidän tapaamisestamme Tukholmassa ja hänen elämästään Tanskassa. Lähetin hänelle valokuvia Marja-Liisan albumista. Tuloksena oli upea koko aukeaman artikkeli Etelä Saimaa-lehdessä, jonka otsikossa luki "Orpotyttö sai hyvän elämän Tanskassa". (https://www.esaimaa.fi/paikalliset/3798170)
Kinnusen Talon rakensi vuonna 1910 Jaanan isoisoisä Pekka Kinnunen. Kinnunen kutsui itseään suutarimestariksi, mutta hän ei ollut ainoastaan suutari tavallisessa mielessä, vaan hänen kauppansa kehittyi kenkätehtaaksi.
Talon arkkitehti oli Pekka Roiha. Roiha oli merkittävä arkkitehti ja rakennusmestari siihen aikaan. Hän oli rakennuttanut useita merkittäviä rakennuksia, erityisesti Lappeenrannassa, mutta myös muissa kaupungeissa. Hän oli matkustanut Euroopassa ja tutustunut jugend-tyyliin ja Kinnusen talossa näkyy vaikutteita näistä matkoista. Tyypillisiä jugend-piirteitä näkyy ulkoisesti tornin hienossa pistekoristelussa, johon myös sisältyy ampiainen, joka symbolisoi kauppiastalon ahkeruutta, sekä näyttävä pääsisäänkäynti Valtakadulta. Sisätiloissa on paljon hienoja jugend-piirteitä, erityisesti mm. kauniisti koristeltu porraskäytävä, mutta myös muita tyylikkäitä yksityiskohtia kaakeliuuneissa, paneeleissa ja muussa sisustuksessa.
Jaanan oli läpikäytävä laajoja neuvotteluja muiden perillisten kanssa ennen kuin hänestä voisi tulla rakennuksen omistaja. Myöhemmin hän onnistui säilyttämään talon, vaikka sen siirtyessä hänelle oli jo konkreettisia suunnitelmia rakennuksen purkamisesta ja uuden rakentamiseen osana korttelin kokonaissuunnitelmaa.
Vuonna 2021 vierailin Kinnusen talossa yhdessä kahden poikani Esbenin ja Michaelin kanssa. Saimme lämpimän vastaanoton Jaana Kinnuselta, joka näytti meille koko talon oikein ajan kanssa. Näimme tilat, jossa huonekalukauppa oli ollut, ja asunnon, jossa perhe oli asunut. Näimme suuren vintin, josta kirjeet olivat löytyneet. Jaana oli saanut apua paikalliselta museolta vinttitilan siivoamisessa, jotta historialliset dokumentit tulisivat varmasti säilytetyiksi asianmukaisesti. Myöhemmin Jaana tuli seuraksemme kaupunginarkistoon, jossa saatiin vahvistettua Sihvosen perheen tiedot ja asuinpaikat. Viimeisenä vierailimme talon hienossa kahvilassa tornin alla, jossa Jaana tarjosi meille kahvia ja kakkua. Olimme kaikki kolme liikuttuneita ja iloisia vierailusta.
Vuonna 2023 Jaana ilmoitti, että hän oli löytänyt lisää kirjeitä Sihvosen ajalta talossa. Kirjeet olivat löytyneet irtonaisten lattialankkujen alta vintillä. Löydön vuoksi matkustin jälleen keväällä 2024 Suomeen. Tällä kertaa kaikkien neljän lapseni kanssa, poikieni lisäksi mukana olivat myös tyttäreni Lisa ja Katrine. Saimme lämpimän vastaanoton Jaanalta ja hänen mieheltään Vesa Mäkiseltä Kinnusen talossa. Tapasimme kahvilassa, erillisessä tilassa, jossa oli hienosti suomalaisilla herkuilla katettu pöytä.
Kirjeiden luovutus
Meidät esiteltiin useille vieraille, joita Jaana oli kutsunut tilaisuuteen. Yksi vieraista oli Mikko Kumlin, joka oli tuntenut Marja-Liisan. Hän oli kasvanut Kinnusen talossa Sihvosen naapuriasunnossa. Marja-Liisan vanhemmat olivat olleet hänen kummejansa Mikko oli siellä yhdessä vaimonsa kanssa. Lisäksi paikalla oli Jaanan arkkitehti-ystävätär, joka auttaa häntä talon rakennusteknisissä kysymyksissä. Meitä liikutti, kun Jaanan mies Vesa nousi ja luki ääneen yhden kirjeistä, joka oli käännetty englanniksi. Meille luovutettiin kaikki kirjeet, ja saimme myös pienen tilauskirjan huonekalukaupasta. Samalla saimme Jaanan kustantaman vastajulkaistun kirjan, joka käsittelee talon historiaa. Kirja on nimeltään "PUSKATRAKTORILTA PELASTETTU", tanskaksi "REDDET FRA BULLDOZEREN". Jaana esitteli talon meille. Näimme paikan, jossa huonekalukauppa oli sijainnut ja asunnon, jossa Marja-Liisa oli asunut lapsena. Ihailimme erityisesti kauniisti koristeltua porraskäytävää. Olimme iloisia ja kiitollisia mieleenpainuvasta vierailustamme, eikä vähiten niistä kaikista muistoista, joita saimme äidistämme.
Ensimmäiset kirjeet
Ensimmäiset kirjeet löytyivät, kuten mainittu, vuonna 2018. Yksi Yrjön kirjoittama talvisodan ajalta, ja toinen Mirjamin myöhemmin kirjoittamana jatkosodan ajalta.
Yrjön kirje sodasta on liikuttava. Suhteellisen lyhyt kirje näyttää, miten julmaa sota on. Hän ei kerro mitään sodan tapahtumista, mutta ilmaisee surua ja huolta siitä, että elää erossa perheestään ja ettei hän päivittäin voi seurata, miten hänen pieni poikansa Martti
kehittyy. Hän pyytää rakkaansa lähettämään pienen paketin voita, pienen palan sianlihaa ja pullaa, ja arvelee sen säilyvän, koska on talvi. Hän kertoo, että olisi ihanaa saada kunnon ruokaa ja että hän samalla toivoo vähän kahvia ja nenäliinoja. Hän pyytää Mirjamia kirjoittamaan usein ja paljon itsestään ja Martista. Kirje alkaa "Yksin Mirjalle". Hän päättää kirjeen rakkaimmilla terveisillä ja näkemisiin. "Jumalan siunaus ja rauha olkoon teidän kanssanne. Yrjö."
Yrjö tuli suhteellisen nopeasti kotiin. Talvisota päättyi maaliskuussa 1940, mutta vain lyhyesti, sillä sota alkoi uudelleen kesäkuussa 1941, jatkosota. Hän oli tämän jälkeen sodassa 1944 asti. Mirjamin kirje on päivätty 11.11.1941. Kirje on kirjoitettu "rakkaalle miehelleni Yrjölle". Mirjam kuvailee kirjeessä haastettaan jatkaa huonekalukaupan toimintaa ilman miestään. Kaupankäynti on vähäistä, ja on vaikeata hankkia materiaaleja ja työntekijöitä. Hän kuvailee, miten hän on laittanut useisiin sanomalehtiin ilmoituksen verhoilijoiden ja materiaalien tarpeesta. Hän kertoo, että Yrjön veli Aarne on palaamassa rintamalle heti sairaalasta uloskirjauksen jälkeen. Hän kuvailee kaipuutaan ja kertoo toiveestaan, että hän palaisi sodalta terveenä. "Rukoilemme, että Jumala suojelisi sinua; tiedän, ettemme ansaitse sinua. Mutta Jumala on armollinen ja antaa sinut meille takaisin hyvässä kunnossa. Ajattelemme sinua kaivaten. Mirkku-äiti, poikasi Martti ja tyttösi Marja-Liisa." Sota kesti vielä kolme vuotta Mirjamin kirjeen jälkeen. Yrjö tuli kotiin ilman fyysisiä vammoja, mutta oli henkisesti rikki. Tämä myötävaikutti hänen varhaisen kuolemansa 10 vuotta sodan jälkeen.
Myöhemmät kirjeet
Vastaanotimme 2024 kaiken kaikkiaan 15 kirjettä. Kaikki oli kirjoitettu Yrjölle jatkosodan aikana. 12 kirjettä oli Mirjamilta, kaksi Taavi-vaarilta ja yksi vaarin taloudenhoitajalta Ailalta.
Mirjamin kahdestatoista kirjeestä kahdeksan oli lähetetty Yrjön isän maatilalta Anttilasta, Sysmän seurakunnan Onkiniemessä, joka sijaitsee Lahdesta pohjoiseen. Viimeiset neljä kirjettä lähetettiin Lappeenrannasta. Kirjeet Anttilasta sisältävät yhtaikaa sekä maalaisidylliä, että epätoivoa. Lapset voivat hyvin mukavan vaarin luona; he pääsevät mukaan poimimaan marjoja, ja heillä on paljon muita hyviä elämyksiä kesän aikana maalla. Mirjam sen sijaan on epätoivoinen, hän kaipaa omaan kotiinsa ja ajattelee kauppaa, joka on ehkä suljettuna sodan alkuajan. Hän yrittää auttaa tilan töissä, mutta saa haavoja käsiinsä, kun auttaa viljan korjuussa. Hän toimii mieluiten keittiössä. Hänellä on niin ikävä, että hän välillä kirjoittaa kirjeitä päivittäin, joskus jopa kaksi kirjettä saman päivän aikana. Kesä vaarin luona kesti kesäkuusta 1941, kun sota alkoi samana vuonna syyskuussa.
Heti Lappeenrannan kotiin pääsyn jälkeen Mirjam kirjoittaa kaksi kirjettä, jotka molemmat käsittelevät hänen työtään huonekalukaupan eteenpäin viemiseen. Pari vuotta myöhemmin 1943 kirjoitetuissa kirjeissä aihe on edelleen sama. Muutama kirjeistä on hyvin henkilökohtaisia ja yksityisiä. Ne vihjaavat kriiseistä, jotka osoittavat, miten pitkäaikainen pakotettu erossaolo voi vaikuttaa puolisoihin.
Taavin kirjeet ovat molemmat lähetetty elokuussa 1941. Hän kirjoittaa tasaisesti ja suoraviivaisesti. Hän kertoo sadonkorjuusta ja muusta työstä tilalla.
Vanhempien kuolema merkitsi, että Taavi teki kaikkensa auttaakseen lapsia. Taavi oli osaava ja valistunut ihminen. Hän kuoli 91 vuoden iässä vuonna 1974. Yrjön veli Arvi pysyi naimattomana. Hän työskenteli koko elämänsä avustajana Anttilassa. Hän viihtyi vierailullamme ja teki kaikkensa tehdäkseen itsensä ymmärretyksi. Hän kulutti paljon Koskenkorvaa, mikä oli ehkä hänen tapansa syrjäyttää sodan traumoja. Hän kuoli 77 vuoden iässä vuonna 1983. Tapasimme myös Ailin, joka edelleen oli taloudenhoitajana maatilalla.
Epilogi
Jätän kommentoimatta monia kirjeitä tarkemmin. Ne saavat puhua puolestaan saamiemme hyvien käännösten kautta. Kirjeiden löytö herättää monia kysymyksiä. Kirjeet olivat kaikki säilytetty vahingoittumattomissa kirjekuoreissa, kaikki postileimoin. Muutamaa kirjettä ei oltu avattu. Kaikki kirjeet olivat lähetetty Yrjölle. Mutta vastauskirjeitä häneltä ei ollut. Yrjön on täytynyt tuoda kirjeet mukanaan kotiin sodasta. Kirjeet ovat varmasti olleet hänelle merkityksellisiä, ja hän on varmasti itse ne
piilottanut. Hänellä on todennäköisesti ollut varasto vintillä, ja niiden piilottaminen sinne irtonaisten lattialankkujen alle on ollut helppoa. Todennäköisesti hän ei ole kertonut piilopaikasta kenellekään. Kirjeet ovat olleet yksi niistä salaisuuksista, joita hän on kantanut sisällään sodan jälkeen. Yrjön äkillinen kuolemansa merkitsi sitä, ettei hän voinut siivota jälkiään. Kirjeet ovat jääneet sinne, eikä kukaan ole niitä löytänyt. Ei myöskään silloin, kun muutama vuosi myöhemmin vintti siivottiin huonekalukaupan lopettamisen myötä.